Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan - mietteitä ajan hengestä, teknologiasta ja ihmisistä

Aloitan toteamalla suoraan että mielestäni teknologian ja yhteiskunnan kehitysaskeleita ei missään nimessä ole otettu samaan tahtiin. Näin ei ollut ennen ensimmäistä teollista vallankumousta, ei sen aikana eikä kertaakaan sen jälkeen. Ihminen käveli Kuun pinnalla 1969 ja edelleen on niitä jotka kyseenalaistavat tämän kokonaisuudessaan. Pihtiputaan Mummoja ovat Suomen aarnimetsät täynnä. Myös taajamista heitä kerrotaan löytyneen. Kenties oudoimmat pelikortit on jaettu niille kehitysmaille, joissa on merkittävissä määrin otettu käyttöön moderneja keksintöjä kuten kännykkä ja Kalašnikov, mutta joissa yhteiskuntajärjestys edelleen on luokkaa feodaali. Alati uudistuva tekniikka ja oman historiansa vangiksi jäänyt yhteiskuntajärjestys eivät pelaa hyvin yhteen. 

Länsimaiden osalta tässä asiayhteydessä on hyvin paljastavaa tarkastella niiden lakijärjestelmiä, jotka poikkeuksetta näyttäytyvät vanhanaikaisina kun lakisäädöksiä mietitään esimerkiksi ICT:n kannalta. Tekijänoikeus, patentit, yksityisyys, avoimuus.. Lista on pitkä, täynnä kysymyksiä ja harmaan eri sävyjä koko 32-bittisen väriavaruuden edestä.

Uusien teknologisten ratkaisujen tullessa ihmisten saataville niitä harvoin otetaan laajaan käyttöön. Ei vaikka näin toimimalla säästettäisiin ihmishenkiä ja turvattaisiin parempi elämänlaatu yhä vain useammalle. Painavimmat uuden tekniikan omaksumista puoltavat seikat ovat yleensä rahallisia, eli esim. automatisoimalla asian x yritys säästää x,xxx,xxx € per tilikausi. Julkishallinnon piiriin nämä innovaatiot otetaan käyttöön vieläkin hitaammin, monesti vasta pakon edessä. Toivon hartaasti että tähän on tulossa muutos vielä omana elinaikani. Positiivisena sivuhuomiona sanottakoon, että osoitus oikeansuuntaisesta muutoksesta on niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin kasvava avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö.

Monesti on perusteltua vaalia vanhaa edustavia arvoja ja asioita - ne kun ovat yhteiskunnan kivijalkaa valettaessa paikkansa ansainneet. Yhtälailla historia opettaa meille että vaikka status quon säilyttämiseen ja siitä kumpuavaan valheelliseen turvallisuudentunteeseen onkin vaarallisen helppo tuudittautua, emme saisi siihen sortua. Länsimaiden kapitalistis-demokraattinen yhteiskuntajärjestys on saavuttanut sellaisen valta-aseman, ettei se enää halua sinällään kehittyä vaan pyrkii ainoastaan turvaamaan olemassaolonsa. Monet mahdolliset kehitysaskeleet - teknologiset, taloudelliset, uskonnolliset, oikeuslaitokselliset jne. - olisivat sille, ts. tällä historian aikakaudella valtaa ja vaurautta saavuttaneille tahoille todennäköisesti vain uhka. Maailmankansalaisten ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä kommunisteiksi tai hipeiksi, mutta joka tapauksessa evoluution lisäksi tarvitsemme ennenpitkää revoluution niin että ajan pyörä pyörähtää jälleen kerran eteenpäin ja voimme todella keksiä itsemme, tarkoituksemme ja päämäärämme uudelleen ja siinä sivussa tulemme kenties pelastaneeksi tämän sinisen pallon, niitä kun on tällä hetkellä käytössä vain yksi. Henkilökohtaisessa utopiassani teknologia on valjastettu palvelemaan täydellisesti ja kaikenkattavasti yhteiskunnan jokaista osa-aluetta - siis ihmisiä. Talousjärjestelmä, lait, työnjako, teollisuus, koulutus, energiantuotanto ja monet muut ihmisten kehittelemät rakenteet hyötyisivät valtaisasti mikäli niihin sovellettaisiin sitä samaista tieteellistä menetelmää joka on mahdollistanut teknologian kehittymisen aimo harppauksin.

Itse näen tässä eteenpäin rynnistämisessä enemmän positiivista kuin negatiivista, vaikka mukana on kieltämättä myös faustilaisia piirteitä - sarvineen kaikkineen. Mitään vallitsevaa järjestelmää - yhteiskunnallista tai virtuaalista - ei voida vaihtaa “uuteen parempaan” yhdessä yössä ja kasvukipuja tulee eteen väistämättä. Olisi tärkeää kyetä ottamaan historiallista perspektiiviä yhteiskunnallisiin asioihin ja ymmärtää milloin asiat toimivat ja milloin eivät - eli milloin niitä on syytä lähteä kehittämään ja miksi.

Entäs ne ihmiset sitten? Niin, ihminen luomakunnan jäsenenä on pysynyt monilta osin täydellisen muuttumattomana perusluonteeltaan vaikka onkin jo kömpinyt luolastaan auringon alle lukemattomia sukupolvia sitten. Vaikka maanpäällinen paratiisi on yhä ulottumattomissamme, kohtalomme on silti omissa käsissämme; juuri nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Tätä kirjoittaessa minut valtaa tunne että monet ennen minua ovat sanoneet painavan sanansa näistä samoista asioista: “juuri me, juuri nyt”. Niin varmana omasta erityisyydestään ja suuresta merkityksestään tässä suuressa Kaikkeudessa. Mutta ellei kukaan rohkenisi unelmoida, vaan pelkäisi leimautuvansa hölmöksi, mikä meitä milloinkaan veisi eteenpäin?

I've been around for a long, long year

Lupailevat lämmintä säätä viikonlopuksi ja mikäs sen mainiompaa. Talousennusteet sen sijaan maalailevat kuvaa kylmääkin kylmemmästä kyydistä, jota on luvassa maailmantaloudelle ja Suomelle siinä sivussa. Kohta on aika myydä ne tekohampaat ja pc-tornit eli vaihtaa kaikki vähäisimmätkin kultahiput rahaksi vielä kun ehtii. Oh boy, here we go again!

Varsinaiset tietoni länsimaisesta talousjärjestelmästä ovat melko pintapuoliset, mutta jonkin verran olen talousasioiden ja -ilmiöiden taustoista mieleeni painanut. Pidän äärimmäisen huvittavana esimerkiksi sitä, miten pörssi - joka on täynnä algoritmeja eli äärimmilleen jalostettuja matemaattisia yhtälöitä, valtavia tietoverkkoja sekä jopa itsenäisesti toimivia tekoälyjä - on lopulta niin päivänselvästi inhimillisten oikkujen eli tunteiden varassa! Sanasta “pörssi” tulee heti mieleen joukko kovaan ääneen keskenään huutavia pörssimeklareita Wall Streetilla, kravatit kaulassa ja kylmä hiki otsalla. Mielikuvista viis, mutta omasta mielestäni em. kohtaus on joka tapauksessa tragikoomisen lähellä Totuutta.

Ydin edellisessä on se, miten lamojen tullessa ja mennessä sijoittajat ja oikeastaan kaikki ihmiset joilla ylipäätään on rahaa, käyttäytyvät yhtälailla pelokkaasti ja irrationaalisesti; he pitävät kiinni varoistaan kenestäkään muusta piittaamatta ja elävät hetken vankina - vain panikoidakseen joka kerta kun öljyn hinta notkahtaa ylöspäin.. tai mitkä möröt nyt kulloinkin ovat uhkaamassa heidän elämäntapaansa.. silti koskaan näkemättä tulevaisuuteen ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta mikä sitten on se tulevaisuus johon meidän pitäisi nähdä ja siten välttää kaikki taloudelliset vitsaukset?

Tässä kohden palaan alun pc-torneihin, mutta kultakomponenttien irtiottamisen sijaan käytän niitä tökerönä vertauskuvana pureutuessani globaalin talousongelman mätään ytimeen! Himmentäkää siis huoneestanne valot ja asettakaa foliohatut päähän!

Ahem. Jokaisessa toimivassa tietokoneessa täytyy olla oikein asennettuna tietyt osat, kuten prosessori, emolevy ja kiintolevy, to name but a few. Ylitse muiden huomio kiinnittyy kuitenkin aina laitteen käyttöjärjestelmään, jota ilman kaikkien noiden hienojen osien hyödyntäminen ei olisi mahdollista. Mikäli käyttöjärjestelmä on huono; siis epälooginen, kankea, vanhanaikainen tai muuten vain buginen kasa bittejä, ansaitsee se tulla vähintäänkin päivitetyksi tai jopa päästetyksi päiviltään kokonaan uuden ohjelmiston astuessa estraadille. Näitä muutoksia ohjelmistoon myös jatkuvasti tehdään; joskus aiheetta, joskus hyvästä syystä. Kaikki muutos ei ole ollut hyvästä tälläkään saralla, mutta voidaan silti yleistäen todeta, että aitoa kehitystä on tapahtunut, eikä olisi kenenkään etu mikäli valmistajat ja ohjelmistokehittäjät yhtäkkiä vain lopettaisivat jatkokehittelyn. Käyttääkseni varsin kulunutta ilmaisua: jos kehitystä ei tapahtuisi, olisimme edelleen luolissa hankaamassa kahta puunpalaa yhteen..

That being said, mielestäni myös länsimaista demokraattis-kapitalistista talousjärjestelmää tulisi tarkastella nyt kriittisemmin kuin koskaan aiemmin. Toimiiko se todella nykyisellään? Onko ihmisille (such as you and me) oikeasti ok että se seuraava lama on aina vääjäämättä tulossa ja sen sijaan että se pyrittäisiin kokolailla välttämään, on jokaisella kerralla kyse vain tulevan talouskriisin ajankohdan arpomisesta sumeiden kristallipallojen avulla? Olisiko kenties jo aika siirtyä tästä oravanpyörästä eteenpäin?

I mean, that can't truly be the nature of the game!

Eduskunnasta, Nokiasta ja Seiskoista

Täytyykö tässä oikein lähteä kaduille huutelemaan: Nokian nykyiset älypuhelimet eivät ole hintansa väärtejä!

Ai niin, olenhan tuota jo huudellutkin useamman vuoden - antakaa joku sisupastilli kun kurkkua niin kovasti kuivaa. Kiitos. Ja ei, en ole Tim Cookin tai Peter Choun maksettu kätyri vaan kommentoin näitä asioita mobiilialaa seuraavana, valistuneena kuluttajana. En yksin nähtävästi saa sinisilmäisiä suomalaisia tajuamaan tätä metafyysistä faktaa, en vaikka Nokiaa on koetellut melkoinen mediamyllytys viime kuukausina, eikä siltä ryminältä ole voinut välttyä kukaan luku- tai kuulotaitoinen kansalainen.

Tällä kertaa kritiikin kohteena on Nokian lisäksi peräti Eduskunta; tarkemmin sanottuna kansanedustajille työkäyttöön hankitut Nokia E7-00 -puhelimet, yhteensä 200 kappaletta, jotka ovat vaatineet jo yhteensä 50 huoltokertaa niiden käyttöönoton jälkeen!* Tekee mieli heittää se perinteinen "meidän verorahoilla maksettu, perkele soikoon!". But let's just move along, shall we?

Eihän se nyt näin voi olla että yritykset maassamme aina Eduskuntaa myöden edelleen tekevät laitehankintansa näinkin vanhoillisesti ja umpimähkään! Tuntuu että aina kun tulee saataville se "uusi kallis Nokia" niin johan kelpaa, ja tilataan samalla koko yritykselle semmoset oikein reilulla kilohinnalla! Turha siinä sitten hetkeä myöhemmin ihmetellä kun exchanget ja monet aivan perusjututkin toimivat "vähän sinne päin". Ilmeisesti useimmille riittää kunhan päätelaitteessa lukee se tuttu logo kiiltävällä fontilla ja ringtonekin tuo mieleen kultaisen 90-luvun. Eihän silloin edes haittaa vaikka joutuu opettelemaan epäloogisuuksia vilisevän ja arjen askareiden hoitoa vaikeuttavan kosketus-käyttiksen. Kunhan vain patukassa seisoo "Don't Panic" isoilla ystävällisillä kirjaimilla - courtesy of Nokia Pure.

En missään määrin ihmettele ettei yrityksen työntekijöillä tai johdolla ole aikaa ja/tai kiinnostusta seurata mobiialan viimeisimpiä trendejä ellei leipätyökseen satu tekemään suoraan jotain ko. alaan liittyvää. Eikä tässä ole mitään syntiä sinänsä. Se, mitä en ymmärrä on tämä: mitä tekevät yritysten tietohallinnot ja muut tähän rinnastettavat ammatti-ihmiset? Eikö ole juuri heidän tehtävänään hankkia erinäiset laitteet ja ohjelmat ja pitää yrityksen it-työkalut terässä ja valjastaa ne liiketoiminnan tehostamiseen? Voisiko kenties heidän perustellusti olettaa tietävän edes jotain myös äppl-sammy-heicteecee-bokia -akselin tarjonnasta, ominaispiirteistä, vahvuuksista ja heikkouksista?

Lukenut olen toki onnistumisistakin - siis siitä, että ennakkoluulottomasti mutta järki kädessä lähdetään uudistamaan yrityksen päätelaitteita 2010-luvulle paremmin soveltuviksi. Siltikin juuri Eduskunnan E7 -sähläämisen kaltaisista keisseistä kuulee sen verran usein ettei voi kuin ihmetellä otsa rypyssä. Yritän kaikesta huolimatta olla optimistinen asian suhteen.. ja hei, onhan Nokialta tulossa WP7 -tuoteperhe, joka taatusti on mitä parhainta lääkettä sen liian pitkään jatkuneeseen OS-flunssaan!

* = http://www.iltalehti.fi/digi/2011092814470257_du.shtml