Sosiaalisen median sivuaine, 2012 op

(suunnattu erityisesti - mutta ei pelkästään - kaikille iästä, pääaineesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta)

Yleisö seuraa puhujia tarkkaavaisesti. Joku haukkoo henkeään hämmästyksestä ja kuiskaa vieruskaverilleen: “Ai noinko se tapahtuu? Kaikkea kanssa!”. Virallinen osuus päättyy. “Nyt meillä on aikaa vastata muutamiin kysymyksiin.”, eräs puhujista kertoo runsaslukuiselle kuulijajoukolle. Tusinan verran käsiä nousee välittömästi ylös. Tila täyttyy naureskelusta ja innokkaasta supinasta. Kolme varttia myöhemmin tilaisuus on päättynyt. “Se meni yllättävän hyvin!”, tilaisuuden vetäjä toteaa muille puhujille. “Joo, ehkä ne oikeasti oppi jotain!”, kuuluu toiveikas vastaus.

Kyseessä ei suinkaan ollut ala-astelaisille pidetty sukupuolivalistustunti, vaan kuvitteellinen tilanne, jossa oppilaat pitävät koulun henkilökunnalle “Sosiaalisen median perusteet” - luennon. Pöydät ovat niin sanotusti kääntyneet. Nyt nimittäin olisi olemassa tilaus sille, että nuoret opettaisivat opettajiiaan kehittymään paremmiksi opettajiksi. Historiaa tarkastelemalla voimme todeta, että monen aikaisemman sukupolven nuorille on niin ikään langennut vastuu vanhempiensa, opettajiensa ja työnantajiensa valistamisesta. Nuoret ovat joutuneet esittämään hyvin vaikeita kysymyksiä. Nämä sukupolvien väliset dialogit ovat koskettaneet kaikkea mahdollista TV-viihteestä ja videopeleistä naisten oikeuksiin ja sotien tarpeellisuuteen.

Internet: ei koskaan valmis?

Nykyinen aikakautemme on informaation aikakausi. Tällä tarkoitetaan tiedonvälityksen ja yhteistyön uutta ennenäkemätöntä kukoistusta ja suurta lupausta tulevaisuuden utopistisesta ubiikkiyhteiskunnasta, jossa kaikki kansat ovat yhtä. Olivat kaukaisen tulevaisuuden kristallipallo-skenaariot mitä hyvänsä, Internet on joka tapauksessa kehittymässä vauhdilla joksikin, jota ei muutama vuosi sitten osattu edes kuvitella. Tai itseasissa kyllä osattiin - jo vuosikymmeniä ennen nykyisen WWW:n syntyä.

Tällä kaukokatseisella tietämyksellä ei kuitenkaan ole ollut hallitsevaa roolia Internetin kehityksessä viimeisen 20 vuoden aikana. Eräs keskeinen maailmanlaajuista tietoverkkoa koskettava visio nimittäin oli se, että verkosto olisi perusolemukseltaan sosiaalinen ja kansainvälistä yhteistyötä edistävä niin merkittävissä määrin, että ihmiskunta nousisi sen suoman kollektiivisen älyn voimaannuttamana uudelle tietoisuuden tasolle ja ottaisi aimo harppauksen eteenpäin niin yhteiskunnallisessa kuin teknisessä kehityksessä.

Digitaalinen kuilu: maassa maan tavalla!

Edellä kuvaamani utopistinen ennuste yhteisöllisyydestä ei ole vielä toteutunut. Niin kutsuttu digitaalinen kuilu on valtaisa ja kasvaa yhä. Kuten resurssien ja yhteiskunnallisen pääoman suhteen yleensäkin, myös Internetin suomien rikkauksien suhteen maailman kansat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Sähköverkko ei yllä jokaiseen kylään ja notkelmaan, laajakaistasta puhumattakaan. Kun näin ei ole vielä Suomessakaan, miten lienee asiain laita esimerksi Intiassa tai Afrikassa?

Viime vuosina olemme kaikeksi onneksi alkaneet nähdä merkkejä paremmasta Internetin - ja siten ihmiskunnan - tulevaisuudesta. Välillä nämä merkit ovat tulleet varsin yllättävistä lähteistä, kuten “Arabikevät” ja monet kansainväliset kriisit, kuten maanjäristykset ja tsunamit osoittavat. Yhteistä näissä kaikissa tapahtumissa ovat ne uudet viestintätavat, joita ihmiset ovat esimerkiksi kriisin keskellä oppineet käyttämään. Sosiaalisen median teknologiat, kuten yhteisöpalvelut Twitter ja Facebook, eivät sinällään ole tarkastelun keskiössä, vaan huomion arvoista on tulkita niitä toimintatapoja ja kokonaisia uusia kulttuurin ja uudenlaisen (tai ainakin unohdetun) yhteisöllisyyden ja heimoajattelun piirteitä, joita näiden tapahtumien puitteissa on noussut esiin.

Alun “Oppitunti Somesta” - kohtaukseen palataksemme on mielestäni ilmeistä, että myös suomalaisten Internet-käyttäjien keskuudessa on olemassa merkittävä digitaalinen kuilu. Näin siitäkin huolimatta, että tietoverkot ja muut nykyajan välttämättömyydet ovat likimain kaikkien mittarien mukaan olleet hyvällä mallilla jo vuosikausia. Suomessa kuilu on laajentunut ns. hitaiden omaksujien ja toisaalta “diginatiivien” olemassaolon vuoksi. Diginatiivit eli nuoret, jotka ovat kasvaneet Internetin ja mobiiliteknologian parissa, elävät online-maailmassa, jossa kaikki on  jatkuvasti yhteydessä kaikkeen, yksilö yhteisöön ja yhteisö lukemattomiin muihin kaltaisiinsa heimoihin. Hitaat omaksujat puolestaan kärsivällisesti odottavat viimeiseen mahdolliseen hetkeen sitä, että heidän pitäisi opetella mitään sellaista, mitä heidän omien vanhempiensa tai isovanhempiensa ei tarvinnut. Maailma muuttuu nopeasti, ihmiset hitaasti. Todellisuutta voi paeta monin keinoin: virtuaalitodellisuuteen tai itsetehtyyn kuplaan, josta käsin ympäröivää fyysistä todellisuutta tarkastellaan paksujen, utuisten silmälasien läpi tai ei ollenkaan.

On luonnollista ja ymmärrettävää, että ihmiset omaksuvat uusia asioita kukin omaan tahtiinsa ja omien mieltymystensä mukaisesti. Demokratiassa turvataan yksilön oikeus hallita omaa elämäänsä. Kansalainen voi esimerkiksi tehdä omat päätöksensä siitä, millä tavoin hän ottaa osaa paikallisessa yhteisössä tai laajemmin yhteiskunnassa käytäviin keskusteluihin ja alati muuttuviin ilmiöihin - vai ottaako osaa lainkaan. Samoin on luonnollista, että edeltävien sukupolvien hartioilla seisovien nuorten täytyy kantaa vastuunsa yhteisön viemisestä eteenpäin - erityisesti niiltä osin kuin vanhemmat sukupolvet eivät siihen yksistään ja omatoimisesti kykene.

Twitter historiallisena ilmiönä

Mikrobloggaamisen sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti mahdollistava Twitter on, kuten moni muukin verkon yhteisöpalvelu, vielä varsin nuoressa iässä. Se on perustettu vuonna 2006, mutta on lyhyen olemassaolonsa aikana käynyt läpi jo lukuisia muutoksia. Sivustolla on tätä kirjoittaessa noin 200 miljoonaa käyttäjää. Mutta mikä merkittävintä, Twitterin avulla on välitetty viestejä erittäin vaihtelevissa, niin pienen kuin suurenkin mittakaavan tapahtumissa. Tweettaajat kautta maailman ovat oppineet soveltamaan palvelun muutamia keskeisiä ominaisuuksia omiin tarpeisiinsa tavoilla, joita mikään muu viestinnän järjestelmä ei yksinään olisi kyennyt tarjoamaan. Twitteriä on kutsuttu moneksi; mielestäni varsin osuvasti sitä kuvaa termi “internet-aikakauden tekstiviesti”.

Pesintä, pikkulinnut ja reviirit

Sivusto itsessään on jäsennelty muihin yhteisöpalveluihin verrattuna yksinkertaisesti. Päänäkymä koostuu kolmesta osasta. Olennaisin elementti on ruudun vasemmassa laidassa oleva Timeline -eli Aikajana-syöte, jossa näkyvät käyttäjien lähettämät viestit eli tweetit niin että viimeisin viesti sijaitsee ylimpänä. Viestit voivat olla ainoastaan 140 merkkiä pitkiä. Tästä syystä esimerkiksi niihin sisällytetyt hyperlinkit lyhennetään vain muutaman merkin pituisiksi. Hyvin tärkeä piirre viestiliikenteessä on mahdollisuus käyttää ns. hashtageja, joiden avulla voidaan muodostaa ja osallistua Twitterin sisällä käytäviin keskusteluihin, joissa erikoista on se, ettei keskustelun osapuolten tarvitse ennalta tuntea toisiaan. Viestiin voi esimerkiksi sisällyttää hashtagin #ThankYouSteve, jolloin tweettaaja on onnistuneesti lisännyt viestinsä julkiseen viestiketjuun, tässä tapauksessa muiden mukana osoittanut kunnioituksensa Applen entiselle toimitusjohtajalle, Steve Jobsille.

Välittömästi Aikajanan yläpuolella on tyhjä palkki käyttäjän omien Twitter-viestien jakamista varten. Viestiin voi liittää myös kuvan tai linkin. Edelleen jakokentän yläpuolella sijaitsee hakutyökalu, jolla voi etsiä keskusteluaiheita ja muita käyttäjiä. Tämän vieressä ovat valikkopainikkeet, joiden kautta pääsee muokkamaan omia tietojaan ja esimerkiksi sitä, keitä tai mitä päättää omassa Twitter-syötteessään “seurata” eli keiden käyttäjien viestit omalla sivulla näkyvät. Twitter-päivityksiä voivat jakaa mm. yksityishenkilöt, yritykset, järjestöt, hallitukset, poliitikot ja muut julkisuuden henkilöt. Viestit voivat koskettaa vakavia yhteiskunnallisia aiheita, vitsien kerrontaa kaverien kesken, uutisten seurantaa suoraan tapahtumapaikalta jne.. Viimeisenä sivuston oikeassa laidassa on omien käyttäjätietojen lisäksi lista juuri sillä hetkellä suosituista Twitter-verkkoyhteisön puheenaiheista näytettynä joko maailmalaajuisesti tai maan mukaan.

Mikäli palvelua käyttää esimerkiksi älypuhelimella tai tabletilla, viestejä on mahdollista tarkastella suhteessa omaan maantieteelliseen sijaintiin satelliittien avulla tapahtuvan paikannuksen ansiosta. Tällöin Aikajana mukautuu näyttämään käyttäjän välittömässä läheisyydessä tapahtuvia Twitter-ilmoituksia. Eräs toinen Twitterin huomattava vahvuus on sen soveltuvuus monille erilaisille päätelaitteille kuten tietokoneille, älypuhelimille ja jopa vanhemmille 2G-matkapuhelimille. Vaikka palvelun virallinen sivusto twitter.com on melko yksinkertainen toimintoineen, esimerkiksi tietokoneelle ja tabletille erikseen ladattavissa olevat moninaiset Twitter-clientit eli ohjelmat saattavat olla huomattavasti monipuolisempia. Ne antavat käyttäjälle mahdollisuuden sijainnin hyödyntämiseen ja monien erillisten Aikajanojen yhtäaikaiseen seuraamiseen mm. ystävien, uutisten tai hashtagien mukaan järjestettyinä.


Vihaiset Linnut

Twitterillä on ollut näkyvä rooli mm. Egyptin kansannousussa vuoden 2011 keväällä ja myös hieman vähemmän mairittelevasti Englannin mellakoissa nyt alkusyksystä. Mikroblogin käyttäjät - näissä tapauksissa siis kansanliikkeen aktivistit ja toisaalla mellakoivat väkijoukot - ovat menestyksekkäästi käyttäneet palvelua mm. poliittiseen ajatustenvaihtoon, kansanjoukkojen järjestäytymiseen sekä viime kädessä valtaapitävien tahojen suoraan vastustamiseen Twitterin mahdollistaman hajautetun, tilapäisen ja sijaintiin perustuvan kommunikoinnin avulla. Työkaluina näillä ihmisillä on ollut lisäksi muita yhteisöpalveluita kuten Facebook, blogisivustot ja jossain määrin myös YouTube.

Muista viestinnän välineistä Twitter kuitenkin erottautuu ainakin niin, että sitä on mahdollista käyttää joustavasti osana muita teknologioita, myös vanhempia sellaisia. Esimerkiksi Egyptissä silloinen hallitus pyrki saamaan kapinallisten viestintäverkot alas mm. katkomalla internet-yhteyksiä täysin suurissa osissa maata. Kansalaiset pystyivät tästä huolimatta edelleen hyödyntämään Twitteriä lähettämällä ja vastaanottamalla tweettinsä tekstiviestimuodossa tavanomaisten matkapuhelinverkkojen välityksellä käyttäen ei-älypuhelimiksi luokiteltavia päätelaitteita (kuten Nokia 1100).


Muuttolinnut

Twitter on selvästi erinomainen ns. elektronisen kansalaisvaikuttamisen ja yleisen keskustelun apuväline. Tämän, kuten myös muiden verkkoyhteisöpalvelujen avulla ihmiset voivat vaihtaa ajatuksiaan suhteellisen vapaasti sekä järjestää esim. flash mob/smart mob -tyylisiä tapahtumia, joissa on osallisina toisilleen ventovieraita ihmisiä, jotka kokoontuvat jonkin yhteisen aatteen vuoksi hyvin lyhyeksi aikaa.

Vaikuttaa perin ihmeelliseltä, että Twitter on lyhyen olemassaolonsa aikana niin monella tapaa vienyt eteenpäin ihmisten viestinnällisiä valmiuksia ja tuonut eräänlaista järjestystä ja “älykkyyttä” paikkoihin ja tilanteisiin joissa niitä ei olisi muutoin ollut. Tweetit, hashtagit ja muut tälle palvelulle ominaiset piirteet ovat jo tulleet osaksi yhteiskuntien kehitystä ja jopa identiteettiä. Varmaa on ainakin se, että tämän - ja muiden samankaltaisten viestintäpalveluiden muovaamaa tulevaisuutta emme mitenkään pysty ennustamaan!