1.3.2012

Yliopistojen yhteiskunnallinen vaikuttavuus 2010-luvulla



On jälleen se aika vuodesta kun opiskelijahaku yliopistoihin pyörähtää käyntiin. Jotkut opinahjot saavat runsaasti hakijoita, toiset vähemmän. Yliopisto saattaa joutua pohtimaan sitä, miksi oman oppilaitoksen kiinnostavuus on hakutilastojen valossa heikompi kuin joidenkin toisten. Yliopiston valovoimaisuus kulminoituu monella tapaa sen brändiin; millaisena opiskelupaikkaa hakevat nuoret näkevät koulun? Olisiko sinne siistiä päästä vai onko kyseessä toissijainen vaihtoehto?

Eräs asia jota yliopisto ei voi muuttaa on sen sijainti Google Mapsissa. Aalto-yliopisto on kiihkeästi sykkivässä metropoli-Guggenheim-Helsingissä, Tampereen yliopisto on.. Tampereella - kävelymatkan päässä Särkänniemestä! Vastaavasti sijainnin suhteen joillekin kampuksille ropisee nuorilta miinuspisteitä - t.s. niistä ei “liketetä”. Sijainti ja muut sen mukana tulevat plussat ja miinukset voidaan toki aina osittain kääntä eduksi jos tahto ja mielikuvitus siihen riittävät. Tässä yhteydessä haluan kuitenkin keskittyä erääseen toisenlaiseen yliopiston brändin kulmakiveen, nimittäin oppilaitoksen sijaintiin verkossa.

Tämä aihe on vähintään yhtä vanha kuin itse Internet. Se ei kuitenkaan näytä tarkoittavan edes Suomen ns. tietoyhteiskunnassa sitä, että yritykset, valtion laitokset ja muut instituutiot (kuten yliopistot) osaisivat kovinkaan kummoisesti verkkoa hyödyntää! Tyypillinen otsikointi näinä päivinä on kutakuinkin seuraava: “kuluttajat/nuoret/kansalaiset/insertgroup ovat jo netissä/SoMe:ssa, alan x instituutiot/yritykset eivät/harkitsevat asiaa”. Varsin aiheellinen kysymykseni onkin: Y U NO CLAIM UR PLACE IN TEH INTERNETS!?


Yliopisto goes #socialmedia

Onko esimerkiksi yliopistoilla varaa olla hyödyntämättä verkon valtaisaa potentiaalia? Onko tässä(kin) asiassa pakko kuulua - markkinointitermejä käyttääkseni - “late majority” tai “laggards” -ryhmään? Toki jos kaikki ovat netissä niin kunkin sieltä saama hyöty tai muu kilpailuetu suhteellisesti pienenee, mutta se ei silti missään määrin kumoa sitä faktaa että netissä on oltava! Tästä pääsemmekin siihen, että siellä oleminen ei 2010-luvulle tultaessa enää tarkoita pelkkää oman webbisaitin päivittämistä viiden vuoden välein tai muuta pientä puuhastelua, vaan olennaista olisi verkostoitua kaikin keinoin!

On selvää, että yliopistojen täytyisi nykyistä määrätietoisemmin hyödyntää SoMe:n tarjoamia mahdollisuuksia; niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin tulisi ryhtyä aktiivisiksi oman koulutus/opiskelualansa toimijoiksi mm. FB/G+:ssa, LinkedInissä ja Twitterissä. Tämä tarkoittaisi yksityis- ja kouluminän yhdistämistä. Tarkoituksena olisi luoda itsestä kuva ammattilaisena tai ainakin sellaiseksi opiskelevana ja siinä sivussa edistää oman koulunsa tunnettuutta ja mainetta. Em. palvelualustat ovat kenties ne ilmeisimmät, mutta sitäkin tärkeämmät vaihtoehdot tämän asian toteuttamiselle käytännössä. Näiden netin ns. pääfoorumeiden ympäriltä löytyy lukemattomia muita verkossa tehokkaasti toimimisen apuvälineitä, mutta niiden läpikäymiseen tarvittaisiin jo muutaman kirjan verran sivuja - paitsi että kunkin kirjan ilmestymiseen mennessä sisältö olisi jo auttamatta vanhentunut!


Vetoapua verkostojen voimalla

Meidän tulisi kyetä samanaikaisesti sekä suoriutumaan opinnoistamme että huolehtimaan verkostoitumisestamme niin reaalimaailmassa kuin netissäkin. Ja vaikka olemmekin ensijaisesti opiskelijoita, kontaktien hankkiminen työyhteisöistä olisi hyvä aloittaa mahdollisimman varhain. Moni tuntuu ajattelevan, että nämä asiat ehtii kyllä hoitaa myöhemminkin - vaikka sitten kun on valmistunut ja työelämässä. Olisi kuitenkin niin yliopiston kuin opiskelijan itsensä kannalta erinomaisen hyödyllistä mikäli henkilökunta ja opiskelijat ottaisivat asiakseen luoda & kehittää näitä erinäisiä instituutioiden ja yksityishenkilöiden verkkoprofiileja ja kontaktiverkostoja. Esimerkiksi LinkedInin rooli tässä yhtälössä on selviö: sen avulla ihmiset muodostavat niin opintojen kuin  työtehtävienkin näkökulmasta osaamisverkostoja, joita voi hyödyntää jo opintojen aikana ja erityisesti myöhemmin työelämässä. Nämä verkostot eivät materialisoidu päivässä, vaan on itsestään selvää, että ne rakentuvat pitkän ajan kuluessa.

Yliopiston brändin vetovoima ja sen opiskelijoiden työllistymismahdollisuudet ovat mitä suurimmassa määrin riippuvaisia verkostoista - sekä face-to-face että sähköisesti muodostetuista. Ymmärrän, että näin tiukasti rajattu näkökulma eittämättä jättää muita tärkeitä dialogeja varjoonsa, mutta mielestäni asiani on sen verran painava että se ansaitsee nykyistä enemmän puheenvuoroja niin puolesta kuin vastaan; pääsia että ongelma tiedostetaan ja siitä käydään keskustelua! Ja että asialle tehdään jotain!

Rohkenen nostaa esiin vielä yhden tärkeän verkostoitumiseen ja brändin kehittämiseen liittyvän piirteen. Useimmat suomalaiset instituutiot ovat jo verkossa & verkostoituneet jossain määrin, myös yliopistot. Kuitenkin nyt kun olisi aika ottaa netti tosissaan - esim. määrätietoisesti luomalla läsnäolo sosiaaliseen mediaan - useimmat tahot silminnähden epäröivät moisten hankkeiden toteuttamista! Varmasti kautta Suomen järjestetään koulutuksia ja seminaareja esim. SoMe:sta (mikä on sinänsä hyvä), mutta ongelmaksi muodostuu varsinaisen tekemisen vähyys ja kaiken netissä luotsimiseen liittyvän tiedon nopeasti muuttuva luonne. Viisaudet, jotka tänään käydään läpi Powerpoint-sulkeisissa ovat vanhaa tietoa siinä vaiheessa kun niitä vihdoin aletaan käytännössä soveltamaan! SoMe:a ja muita netin ihmeellisyyksiä ei voi opiskella muuten kuin asettamalla itsensä alttiiksi virheille ja vaaroille eli hyppäämällä sekaan! Sama pitää paikkansa myös opiskelijoiden työelämävalmiuksien hankkimisen suhteen: valmiuksia saa opiskelemalla vain rajatusti - jossain vaiheessa sinne työelämään on oikeasti loikattava mukaan - ja hyvissä ajoin muodostetut verkostot voivat auttaa isosti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Comments

Lähetä kommentti